Elosurautuksen reittisekoilu

Elokuussa olimme Nurmeksessa Tepin järjestämällä ”Elosurautus”-reissulla. Kuraukkoja oli kahta vaille koko klaani ja olimme pyytäneet mukaan muutaman tutunkin mökkimaksua tasoittamaan.

Sääennuste lupasi lauantaille puolipilvistä ja sopivan lämmintä keliä. Sen verran oli alkavan syksyn kosteutta ilmassa ettei soratiestä nouseva pölykään pahemmin tulisi haittamaan näkyvyyttä. Tiedossa olisi mukavan vauhdikas päivä loistavan ajoporukan kesken. Yksinkertaisesti täydellistä.

Jaoimme väen kolmeen porukkaan, kaksi ajoi saman vanhan AT-Rallin reitin niin että hätäisempi ”kuuma ryhmä” menisi edeltä ja maltillisempaa vauhtia liikkuva ”maisemaryhmä” lähtisi perään vähän myöhemmin. Kolmas sakki menisi polkujaan.

Ensimmäinen risteys oli puolen kilometrin ajon jälkeen. Ja siinä kaikki menikin sitten mukavasti perseelleen. Mutta annetaan Hectoen kertoa kuinka kaikki oikein menikään.

Koko sählinki Hectoen omin sanoin:

Meillä oli kaksi ryhmää. Minä (Hectoe) olin ensimmäisen ryhmän keulilla. Minun perässä lähti DRPete, Jani ja Teppi.

Lähdettiin mökin pihasta isommalle soratielle ja heti ensimmäisen suoran jälkeen reitti kääntyi oikealle pienemmälle tielle. Luukutin isoa tietä risteykseen asti, ennen kääntymistä vilkaisin että Peten ajovalot näkyy peileissä ja käännyin pienemmälle tielle pysähtymättä katselemaan sen tarkemmin. 

Pienempi tie oli mukavaa mutkapätkää, jota päästelin pari kilsaa kunnes tuli Y-risteys. Tavalliseen tapaan jäin risteykseen odottelemaan takana tulevaa, mutta jo puolen minuutin odottamisen jälkeen ajattelin, että jotain on vialla. Normaalisti seuraavaa ei tarvitsisi odottaa näin kauan alkumatkasta. Odotin vielä toiset puoli minuuttia, kunnes päätin kääntyä ympäri ja palata takaisin katsomaan mikä siellä on tilanne.

Kun tulin takaisin ison tien risteykseen, eikä ketään näkynyt missään. Samalla tajusin että olin unohtanut puhelimeni kämpälle, joka ei kyllä olisi ollut kaukana siinä vaiheessa. Ajattelin kuitenkin, että muun ryhmän on täytynyt jatkaa isompaa tietä eteenpäin ja he saattaisivat olla vielä kiinni otettavissa, jos olisivat sattuneet pysähtymään reittiä ihmettelemään.

Lähdin ajamaan isompaa tietä eteenpäin, jolloin navigaattorini laski reitin uudestaan. Koska reitissäni oli vain alku- ja loppupiste ja kaikki muut pisteet olivat ns. muotopisteitä, navigaattori laski suoran reitin loppupisteeseen. Loppupiste oli sama kämppä, noin 500 metrin päässä, josta lähdimme matkaan. Minun piti palata takaisin reitille, jotta Zumo laskisi reitin uudelleen käyttäen muotopisteitä oikein.

Risteykseen tässä vaiheessa jo kolmannen kerran tultuani, huomasin että Totin vetämän kakkosryhmän keula oli juuri kääntymässä risteyksessä reitille, jonne pitikin mennä. Risteyksessä navia räpläillessäni, TeemuMoi ja Pkilpo pysähtyivät risteykseen hieman hämillään, mutta viitoin heitä jatkamaan ryhmänsä perään. Kun Zumo oli laskenut alkuperäisen reitin uudelleen, otin reitin uudelleenlaskennan pois päältä ja lähdin ajamaan isoa tietä eteenpäin, suuntaan mihin oma ryhmäni oli oletettavasti mennyt.

Tässä vaihessa alkoi epätoivo hiipiä mieleeni, koska navin mukaan tätä isompaa tietä olisi toistakymmentä kilometriä, jolloin muu ryhmä olisi helposti jo kaukana ja käytännössä tavoittamattomissa. Ajaessani mietin vain, että millainen ryhmänjohtaja hukkaa ryhmänsä jo kirjaimellisesti ensimmäisessä mutkassa?

Alkuperäinen reitti teki lenkin ja palasi takaisin tuolle samaiselle isommalle tielle ja lähestyessäni tätä risteystä, huomasin vilauksen vaaleahkoa moottoripyörää ajamassa reittiä vastakarvaan itsestäni katsoen oikealle takaviistoon. En kerennyt kunnolla nähdä kuka ja mikä pyörä se oli, mutta ajattelin että vaaleahko yleisväritys voisi sopia Petelle. Tästä innostuneena lähdin seuraamaan tätä mystistä pyörää, siinä toivossa että se olisi joku ryhmästäni. Renkaiden jäljistä näin, että kyseessä oli vain yksi pyörä, joka sai minut ihmettelemään, että missähän muut ryhmästäni sitten olisivat? 

Koska jäljet näyttivät sitkeästi noudattelevan alkuperäistä reittiä väärään suuntaan, ajattelin että yksinäisen motoristin ja samalla oma tieni ennen pitkää kohtaisi Totin johtaman toisen ryhmän. Niinhän siinä sitten kävi, kun Totin ryhmä oli ennen pitkää vastassa ja tämä mystinen motoristi paljastuikin Peteksi.

Seis! Täällä on ruuhkaa!
Puolentoista minuutin kertomus siitä kuinka tähän tilanteeseen päädyttiin.

Kävimme tilanteen nopeasti läpi ja monet kysymykset saivat tässä vaihessa vastauksensa. Kuten se että Pete oli kyllä nähnyt minut, mutta Jani oli ajanut Teppi vanavedessään ohi. Siitäkin huolimatta että Pete oli ollut risteyksessä odottamassa. Samalla toinen ryhmä sai vastauksensa siihen, että miksi olin palloillut aikaisemmin yksin k.o. risteyksessä. Kysymys oli edelleen kuitenkin se että missä Jani ja Teppi olivat? Koska itselläni ei ollut puhelinta ja Petellä ei ollut Janin ja Tepin numeroa, Totti yritti soittaa Janille ja Tepille, jotka eivät kuitenkaan vastanneet.

Totin luovutettua Janin yhteystiedot Petelle, Totin ryhmä jatkoi matkaansa ja jäimme Peten kanssa kahden. Ajoimmekin koko loppupäivän kahdestaan. Vasta myöhemmin saimme yhteyden Janiin ja Teppiin, jotka kertoivat ajaneensa koko ison soratien päähän asfalttitielle saakka, josta olivat skipanneet osan reitistä ja ajoivat myös koko loppupäivän reittiä kahdestaan.

Kertasimme päivän sekoilut vielä illalla saunassa, jossa loputkin kysymykset saivat vastauksensa. Totti veisteli että pitäisikö koko porukan kerrata ryhmäajon säännöt. Ne on kuitenkin tehty kaikkien parhaaksi ja mitään ei pidä olettaa porukka-ajeluissa. Kaikkein huvittavinta tässä on se, että kaikki ovat muka konkareita, mutta ensimmäisen risteyksen jälkeen ryhmä oli levällään koko loppupäivän.

Ylläolevassa kuvassa näkyy alkuperäinen reitti vihreällä ja omat seikkailuni vaiheittain punaisella.

  1. Ensimmäinen risteys 
  2. U -käännös kun muuta ryhmää ei kuulu
  3. Navigaattori laskee reitin väärin, jolloin paluu takaisin reitille laskemaan se oikein
  4. Muun ryhmän perään
  5. Näköhavainto Petestä
  6. Kohtaaminen Totin ryhmän kanssa