Tuntui kun kutsu olisi ollut olemassa vuosia. Kukaan ei muista koska se lähetettiin. Niin koitti elokuinen viikonloppu Hankasalmella Teron kutsumana. Alkukesän viestittelyjen perusteella Tero, Markku ja Pekka saisivat olla mökillä kolmestaan. Mutta niin vain saatiin koko jengi koolle. Edellisestä kerrasta olikin jo vuosia. Markku sanoi ajosaappaidensa olleen hämähäkinseitin peittämät, joten olihan jo aikakin kokoontua ja ajaa moottoripyörällä.
Etupartio Tero ja Pekka lähtivät aikaisin perjantai-aamuna. Ikämiehet eivät osaa nukkua pitkään. Sami ja Teemu M pääsivät liikkeelle yhden aikaan. Kumpikaan porukka ei säästynyt kommelluksilta. Tämähän on meillä täysin normaalia. Tero oli löytänyt menoreitille ”kyllä tästä tie piti mennä” kohdan ja matkaan tuli ylimääräisiä mutkia kun olivat kaivaneet tien poikki.
Torstai-iltana pyörä pakatessaan Teemu M huomasi, ettei eturenkaan tubeless-kitti halunnut pitää ilmaa renkaassa. Renkaanvaihto onnistui nopeasti Kuraukkojen virallisessa kerhohuoneessa, tosin sanoen Pekan talliosakkeessa. Illan kruunasi Hondan akun hajoaminen, onneksi Motonetin aukioloaikojen puitteissa. Samin Tenere oli seisonut kuukauden kotipihalla. Hämähäkki oli kutonut ohjaustankoon komean verkon. Tenere vaati useamman käynnistysyrityksen ja starttia sai painaa pelottavan pitkään. Lopulta pyörä käynnistyi kuin vanha diesel-Mersu, hitaasti jolkottaen.
Markku kurvaili mökille vanhoja Neste rallin erikoiskokeita pitkin. Oli kuulemma ollut erityisen tylsä ja suora reitti. Teemu L saapui vasta pimeän laskeuduttua. Ajaminen pimeässä oli ollut haastavaa puiden latvoihin sojottaneiden ajovalojen vuoksi. Ktm kävi perjantaina huollossa ja valojen suuntaus ei liene ollut tarkistuslistassa. Huolto-, muona- ja juoma-autona toiminut Tommi kaivoi Audin kontista työkaluja ja sääti valot kohdilleen.
Tapahtumarikkain päivä oli Janilla. Hän hyppäsi perjantaina pakettiauton ohjaimiin ajellen syvälle Etelä-Pohjanmaalle tarkoituksenaan ostaa vanhempi Bmw. Vannoutuneena pienempien porkkanapyörien fanina tunnettu mies hankkimassa isoa GS:ää, mihin tämä maailma on oikein menossa? Pyörä ei kuitenkaan ollut luvatussa kunnossa, joten tyhjällä pakettiautolla kohti Hankasalmea. Kauaksi kauppapaikalta ei poika ehtinyt, kun valkea ranskatar hyytyi polttoaineletkun katkettua tienposkeen. Mopomyyjän miljoonalaatikosta löytyi sopivaa letkua ja hetken päästä matka taas jatkui.
Perjantaina saimme nauttia myös Kunnia-Kuraukko Timon seurasta. Lauantaiselle ajolenkille hän ei lähtenyt, ei kuulemma jaksa meitä joka risteyksessä odotella.
Lauantaille oli Tero piirrellyt kahdensadanviidenkymmenen kilometrin makoisan ajolenkin. Reitillä oli kaikenlaista tiestöä teknisemmistä poluista vauhdikkaimpiin isoihin sorateihin. Lentohiekka, suo ja kiuaskivet puuttuivat, muttei niitä tainnut kukaan erityisemmin kaivatakaan. Reitti oli hyvin lähellä täydellistä. Kysyin Terolta kauanko hän reittiä hieronut ja vastaus oli ”koko talven”. Ihailtavaa omistautumista.
Lauantai-iltana pidettiin Teemu L:n aikoinaan lanseeraama ”mitäpä sitä kuuluu?” puherinki. Mukava perinteinen tapa päästä kartalle kavereiden elämäntapahtumista ainaisen ruusunpunaisen sometuksen sijaan.
Paluumatkalla Pekka onnistui liittämään puhelimensa Africa Twinin Android Autoon. WhatsApp viestejä pystyisi nyt lähettämään puhumalla. Seuraavalla tauolla odotti Kuraukkojen viestiketjussa kolme viestiä:
Austin Steven work.
Reply to work on my helmet come.
Fastest animals Cancun connection to WhatsApp work or not?
Tekniikka on ihmeellistä. Kypäräpuhelimella voi sanella ymmärrettävää tekstiä WhatsAppiin. Sunnuntaille oli luvattu vesisateita ja kerrankin sääennuste piti paikkansa. Jotain suuntaviivoja vedettiin ensi kesälle, toivottavasti saadaan jotain järjestettyä. Tai siis Tero saa järjestettyä.
Totti
