Kartanlukutaitoa. Kun ensimmäinen moottoripyörä ja ajovarusteet tyhjensivät kassan eikä rahaa jäänyt navigointilaitteisiin, piti opetella lukemaan paperikarttaa. Kartan kanssa ajaessa ympäristöä tulee seurattua huomattavasti tarkemmin kuin navigaattorin kanssa. Kokeilkaapa joskus. Ostoskeskuksiin eksyn edelleen.
Sähkötöitä. Sähköstä tiedän että se on sinistä ja sattuu. Akun irrottaminen ennen kytkentätöiden aloittamista auttaa. Nuorempana kytkin autoon kaikki lisävalot ja vahvistimet mustalla johdolla. Vanhempana kannattaa käyttää erivärisiä johtoja kun kuitenkin unohdat mistä olet vetänyt minkäkin johdon.
Korjaus- ja remontointitaitoja. Aikaisemmin sain autonrenkaat vaihdettua ja polkupyörän ketjut rasvattua mutta en paljoa muuta. Jopa hieman pelkäsin tehdä remonttia mihinkään rautakankea teknisempään laitteeseen. Moottoripyörän hankittua huomasin kiinnostuvani tekniikasta enemmän. Aloittelin yksinkertaisilla pikkuremonteilla ja joka talvi huomasin tekeväni isompia huoltoja mitä edellisenä. Nyt haaveilen projektipyörästä. Perinteistä kaasutinta tai vaihdelaatikkoa en edelleenkään osaa korjata, mutta ehkä jonain päivänä. Olen huomannut että hyvät työkalut ovat erittäin suureksi avuksi.
Tietotekniikkaa. Ensimmäinen navigaattorini oli Beckerin autonavi, joka ei soveltunut moottoripyöräilyyn ollenkaan. Seuraavaksi ostin kiinalaisen kolmen ja puolen tuuman tablet-laitteen jossa pyörittelin useampaakin eri navigointiohjelmaa. Tällä hetkellä käytän Garminia. Haluan tuntea omistamani laitteeni hyvin, niinpä useampi ilta on istuttu laitteiden omituisuuksia opetellen ja käyttöohjeita lukien. Tiedostojenjako- ja mobiilimaksupalvelut ovat myös tulleet tutuiksi. Toki näihin olisin törmännyt myöhemmin muutenkin.
Ompelua. Muistuu mieleen kun teininä pyysin äitiäni ompelemaan WASPin selkälipun farkkuliiveihini. Vastaus oli että kaapista löytyy neula ja lankaa, opettele. Sama homma on rikkinäisten ajovarusteiden kanssa. Rakas vaimoni ei suostu niitä korjailemaan tai muokkaamaan. Itse on ommeltava. Ompelujälkeni ei edelleenkään ole kehuttavaa mutta ajaa asiansa.
Luopumista. Meitä Kuraukkoja on sen verran monta ja erilaisissa elämäntilanteissa että ajankohtaa, joka sopisi kaikille ei yksinkertaisesti ole. Reissun ajankohdaksi valitaan se mikä sopii useimmille. Joskus porukka lähtee reissuun sinulle sopimattomana ajankohtana. Kaikille reissuille ei yksinkertaisesti vain pääse.
Pakkaamista. Moottoripyörällä reissaava tietää ettei tilaa ole liiaksi. Et voi pakata periaatteella: “Otan tuonkin mukaan, sitä ehkä tarvitaan”. Täytyy miettiä minne on menossa ja minkälainen varustus siellä tarvitaan. Pyykinpesuaine vie vähemmän tilaa kuin kahden viikon alusvaatteet. Laukkujen kaikki kolot pitää täyttää tarkoin, esimerkiksi kenkien sisään mahtuu paljon tavaraa. Minipulloihin shampoo ja pesuaineet. Kaikki retkeily- ja vaellusvarusteet toimivat myös moottoripyöräilijälle. Jokaisella tavaralla on pyörässä oma paikkansa johon se käytön jälkeen aina palaa. Mutta täytyy tunnustaa että kun lähden autolla jonnekin niin tavaraa tulee otettua käsittämättömän paljon.
Ongelmanratkaisukykyä. Porukalla reissaaminen on oma taiteenlajinsa. Varsinkin meidän tapauksessa kun porukassa ei ole kahta samanlaista pyörää eikä kahta samanlaista persoonaa. Suurin ongelma taitaa olla että kukaan ei halua olla millään tavalla hankala tai mitenkään vaivaksi kun reissataan. Kaikkiin kysymyksiin saa aina saman vastauksen: ”Mulle käy kaikki.” Bensan loppumisesta, renkaan puhkeamisesta tai jonkin hajoamisesta saa aina mukavasti ohjelmaa aikaiseksi. On ostettu bensaa maalaistalosta, korjattu pyöriä nippusiteillä ja rautalangalla, joskus jopa hinattukin.
Sosiaalisuutta. Joskus on reissulla käynyt niin että kartalla näkyvä mukava tie päättyykin maalaistalon tai kesämökin pihapiiriin. Vastaanoton laatua et voi etukäteen tietää. Se voi olla hyväntahtoinen naurahdus ja toteamus että meilläkin oli nuorena Zundapp tai Jawa. Tai sitten tärykalvot rikkovaa järjetöntä huutoa. Tai jotain tältä väliltä. Mutta kaikesta selviää kun on vähän pelisilmää.
Kehonhuoltoa. Keski-ikäisen keho toimii eri tavalla mitä parikymppisen. Tarvitaan jotain liikuntaa että peruskunto pysyy hyvänä. Eikä lihashuollostakaan haittaa ole, uskomatonta mutta totta! Ajaminen on mielekkäämpää kun tunnet oman kehosi ja tiedät missä vaiheessa kannattaa siirtyä polulta pikitielle.
Yhteisöllisyyttä. Vaikka ajotapahtumien makkaratulilla kehutaan omaa pyörämerkkiä ja kivitetään vääräuskoista kaveria en tiedä toista harrastusta jossa olisi näin avuliasta porukkaa. Nettifoorumilla ei ole yhtään ilkeämielistä. Ei vaikka samat kysymykset pyörivät vuodesta toiseen ja samat pyöräfanaatikot niitä kirjoittelevat. Olen saanut apuja moneen eri ongelmaan eivätkä kaikki ole liittyneet moottoripyöräilyyn. Myöskin hyviä ystäviä on vuosien varrella tarttunut mukaan useampia.
Totti
