Viime vuosi jäi minulta koronan takia välistä. Edelleen joka vuosi sama juttu: Missä on mun paremmat ajohanskat, ne mitkä ostin viime syksynä? Pakkasinko nyt varmasti kaikki, kun tavaraa tuntuu olevan niin kovin vähän.
Jännittää. Tuskin saan kunnolla nukuttua. Herään varmasti ennen seitsemää. Työaamuina en todellakaan. Toiselta vuotaa moottorista öljyä kahdesta eri paikasta. Toisella vuotaa perä, mutta ei moottorista.
Viime talven pimeinä tunteina tuli ajatus hommata kerhon logolla varustetut crossipaidat. Klimin paitamallistosta löytyi sopivat koot ja värit. Painatus tehtiin paikallisesti.
Mukavaa, että näille tapahtumille riittää järjestäjiä. Hommaa tehdään rakkaudesta lajiin, ei rahan takia. Riittää kun saavut paikalle, muut asiat on mietitty puolestasi. Ja saapuminen pitää suorittaa moottoripyörällä, peräkärryn kanssa tuleminen on jyrkästi kielletty. Meidän ajoporukassa jatkui aikaisemmilta vuosilta tuttu perinne. Työkalupussi tarvittiin, ensiapulaukkua ei.
Hienointa on, että tapahtumalle löytyi järjestäjä ensi vuodelle. Viidentoista vuoden ikään ehtinyt hieno tapahtuma saa siis jatkoa.
Totti