Category: Blogiteksti

Noin kymmenen vuotta sitten, pkilpon täyttäessä ensimmäisenä miehekkäät viisikymmentä vuotta. Päätimme unohtaa perinteikkäät piiput ja kävelykepit. Hommasimme hänelle uniikin omakuvallisen T-paidan. Paitsi että se oli collegepaita selkätekstillä.

Tästä syntyi kerhoperinne. Jäsenen täyttäessä pyöreitä, hänelle hommataan omakuvallinen T-paita. Valokuva on yleensä joko karikatyyri henkilön luonteenpiirteestä tai vuosien varrella napattu hyvä otos.

Ympyrä sulkeutuu pian. TeemuMoi täyttää tänä kesänä pyöreitä. Seuraavaksi pkilpo lähtee omille kymmenluvuilleen. Samaa lahjaa ei viitsi kahta kertaa antaa. Täytyy keksiä jotain uutta.

Totti

Pikkujouluja vietettiin joulukuun alussa Toppila-klubilla. Kahta vaille kaikki saatiin paikalle. Tulevan kesän reissua suunniteltiin. Finaaliin selvisivät Jyväskylän alueen sorasirkus ja Lappi.

Reittimestari Teppi on jo ehtinyt piirtää kiemuroita kartalle ja katsella majoitusvaihtoehtoja. En siis ole ainoa, kenellä on kova polte päästä taas ajamaan. Tenere tarvitsee vielä ison huollon ollakseen kesällä kunnossa. Ja jotain hilpettäkin on taas tullut tilattua.

Totti

Viime vuosi jäi minulta koronan takia välistä. Edelleen joka vuosi sama juttu: Missä on mun paremmat ajohanskat, ne mitkä ostin viime syksynä? Pakkasinko nyt varmasti kaikki, kun tavaraa tuntuu olevan niin kovin vähän.

Jännittää. Tuskin saan kunnolla nukuttua. Herään varmasti ennen seitsemää. Työaamuina en todellakaan. Toiselta vuotaa moottorista öljyä kahdesta eri paikasta. Toisella vuotaa perä, mutta ei moottorista.

Viime talven pimeinä tunteina tuli ajatus hommata kerhon logolla varustetut crossipaidat. Klimin paitamallistosta löytyi sopivat koot ja värit. Painatus tehtiin paikallisesti.

Mukavaa, että näille tapahtumille riittää järjestäjiä. Hommaa tehdään rakkaudesta lajiin, ei rahan takia. Riittää kun saavut paikalle, muut asiat on mietitty puolestasi. Ja saapuminen pitää suorittaa moottoripyörällä, peräkärryn kanssa tuleminen on jyrkästi kielletty. Meidän ajoporukassa jatkui aikaisemmilta vuosilta tuttu perinne. Työkalupussi tarvittiin, ensiapulaukkua ei.

Hienointa on, että tapahtumalle löytyi järjestäjä ensi vuodelle. Viidentoista vuoden ikään ehtinyt hieno tapahtuma saa siis jatkoa.

Totti

Minulla oli edellinen pyörä..eh tai siis yksi niistä sanotaan vaikka pääpyörä…1250 Adv gessu. Pari vuotta meni että en juurikaan ajanut sillä mitä se olisi ansainnut. Pari kuraukkoreissua ja AT-ralli -22. Sehän on ihan huippupyörä ja alustaltaan sähköisine jousineen aivan huippu. Ja maantielläkin kuin juna.

Miksi siis luopua siitä ja miksi en ajanut enemmän? Jotenkin se kuitenkin tuntui “liian hyvältä” ja “liian helpolta” . Olihan siinä painoakin kyllä, mutta se ei liikkeelle lähdön jälkeen tuntunut. Mullahan on ollut neljä gessua joista kolme isoja gessuja ja vesigessujakin kaksi.

Ajattelin sitten kun en kerran aja sillä niin myyn ja ostan talliosakkeen vuokralaisineen. Pyörä meni hyvin kaupaksi järkihinnalla. Kaikki varusteetkin annoin mukaan ja renkaat. Hyvä kauppa ostajalle ja itsekin sain aikalailla mitä pyysin. Eli siis järkeilin käännetään menot tuloksi. Järkeväähän se. Mutta ei ollut pääpyörää enää ja ajelen sitten pikku hussella kuten teinkin, hyvä pyörä sekin. Helmikuussa sitten ostin talliosakkeen ja 3kk sitä pidin kunnes sitten vuokralainen lähti. Sain uuden tilalle tai itse asiassa hän halusi ostaa koko tallin ja myinkin sen sitten. Nyt oli sitten rahaa taas sijoitettavaksi, mutta mihin…kohta selviää.

Mennäämpä takaisin viime syksyyn. Olin juutubessa selannut ja katsonnut kaikki mahdolliset videot keskikokoisista (800cc) pyöristä joita olin ajatellut että ehkä ensi vuoden syksyllä sitten ostan jos ostan sellaisen ja kesä mennään pikkuhussella. At ralli alkoi lähestyä ja kuraukotkin jo vihjaili että saapa nähdä millä pyörällä se Pkilpo sinne tulee. Päätin itsepäisesti olla järkevä ja mennä Hussella, näkevätpä sitten että ei tässä mitään pyöräkuumetta oo ja järki edellä mennään. Kuinka sitten kävikään…

At-rallissahan oli kivaa ja TeemuMoi jo kuittailikin pari kertaa että ei me enää tunneta sinua, oot aina ajanut porukan perässä isolla pyörällä ja nyt menee kuin aropupu pikkupyörällä. TeemuMoi sen jo aika varhaisessa vaiheessa arvasikin minkä pyörän tulen ostamaan. Näkipä joku muka minut ajamassakin uudella Tenerellä.

Olin pyöritellyt mielessäni näitä vaihtoehtoja: Aprilia Tuareg, Suzuki V-storm 800 DE, Ducati DesertX, Yamaha Ténére 700 World Raid, Honda Transalp 750, Triumph Tiger 900 Rally Pro ja Husqvarna 901 Expedition.

Tuareg: Tämä oli vahva ehdokas jossa alustan ominaisuuksia on selvästi mietitty, mutta sen tiputti pois se että se oli ehkä liian pieni ja en oikein luottanut siihen. Uusi malli muutaman vuoden saa ehkä olla markkinoilla että tiedetään miten se oikeasti pelaa.

Yamaha: World Raidissa olisi ollut kaipaamaani Touring ominaisuuksia, mutta kuitenkin ehkä liian pieni kone. Sekä vähän ehkä yläpainoiseksi moitittu. Olen sen verran huono kuski että pyörän pitää olla painopisteeltään matala kuten Gessu.

Ducati: Hieno pyörä, mutta kallis ja varusteiltaan puutteellinen, olisiko siitä Touring käyttöön, vähän vaikutti että ei.

Transalp: Hieno kone ja kevyt, mutta alustaltaan ei vaikuttanut kovin hyvältä, lisäksi perusmalli on huonosti varusteltu.

Triumph: Varmasti laatupeli ja hieno moottori. Alustaltaan vaikutti hyvältä. Hyvän tarjouksenkin sain. Vaikutti ehkä eniten että koska kulutus on hieman suurempi kuin muissa niin toimintasäde hieman siinä ja siinä. Lisäksi hankaluuksia olisi aiheuttanut että lähin huolto Seinäjoella Oulusta käsin. Niin sitten semmoinen ärsyttävyys että ajomoodista off-road ei voi takaisin Road moodiin eikä toisinpäin ilman että pysähtyy. Lisäksi se ei muista moodia jos koneen sammuttaa tai se sammuu. Ehkä kakkosvaihtoehto Suzukin kanssa.

Suzuki: Hieno moottori, tehoa tarpeeksi, jämäkkä pyörä. Edullinen ostaa mutta kallis varustaa, Alu-laukkusarja 2700€!. Äkkiä olisi tullut kalliiksi. Sain tarjouksen, mutta eipä ollut hyvä. Painopisteestä ei ollut varmuutta eikä pyörää ollut koeajettavaksi vielä.

Husqvarna: Tässä oli kaikki valmiina että ei tartte heti varustella (kop kop…) . Lisäksi sain samoin tein hyvän tarjouksen. Hyvä alusta, tehokas, pieniruokainen kone. Painopiste alhaalla.

Kun sain rahat talliosakkeesta, kysyin samoin tein tarjouksen Hussesta ja tein kaupat seuraavana päivänä.

Rahan meno on hauskempaa kuin tulo. Järki ei voita moottoripyöräkaupoissa vaikka kuin yrittää.

Tämän kesän reissulla joku, taisi olla Hectoe, otti puheeksi, pitäisikö meidän nimetä kerholle Kunnia-Kuraukkoja. Onhan yliopistoillakin kunniatohtoreita ja elinkeinoelämässä nimetään kaikenlaisia neuvoksia. Paljastuikin, että asiaa oli miettinyt moni muukin.

Nimitettävien tulisi olla lajimme legendoja, sellaisia jotka lähes kaikki harrastajat tuntevat, joita katsotaan ylöspäin ja joilla on positiivinen vaikutus siihen miten ulkopuoliset suhtautuvat tähän lajiin.

Ensimmäisestä nimitettävästä ei ollut epäselvyyksiä. Perustelut:

Lähes jokainen meistä on jossain vaiheessa lukenut nettisivujasi, jotka ovat usealle meistä antaneet kipinän tähän lajiin. 

Moni meistä on ollut surautuksillasi, joilla olet lakkaamatta jakanut ajo- ja remonttivinkkejä tekemättä eroa vasta-alkajan tai pro-kuljettajan välillä. 

Positiivinen ja auttavainen asenteesi on jo käsite. Huonoja päiviä sinulla ei taida olla ollenkaan. 

Ensimmäinen Kunnia-Kuraukko on Raimo Anias, foorumilla “Raimo”.

Kunnia-Kuraukko on oikeutettu kantamaan siitä kertovaa vaatekappaletta ja osallistumaan Kuraukkojen reissuille. Lisäksi hänet on toistaiseksi vapautettu kerhon vuosimaksusta, joka tämän jutun kirjoitushetkellä on nolla euroa.

Mitään vuosittaista perinnettä tästä ei tule. Nimityksiä tullaan tekemään silloin kun siltä tuntuu.

Onpa ollut ihmeellinen kauden alku. Koko toukokuun oli niin viileää ettei tällainen keski-ikääntynyt tarjennut ajella juuri ollenkaan. Kesäkuun alun AT Rallia odotin kovasti. Olin tänä vuonna tapahtuman järjestäjä ja tämä toi oman mukavan lisänsä. Reilu viikko ennen tapahtumaa sain koronan, joka vei mehut ja ajohalut. Onneksi vahvalla miehityksellä tapahtumassa mukana olleet Kuraukot auttoivat ja kaikki järjestelyt saatiin kunnialla läpi.

Kun viimein on kunto palautunut, moottoripyöräily on tuntunut erityisen hienolta! Reilun viikon päästä on Kuraukkojen kesäreissu! Pari kesää sitten toteutettu reissu ilman suunnitelmaa (https://www.kuraukot.fi/reissutarinat/no-plan-is-a-good-plan-2020/) onnistui hyvin ja oli kaikkien mieleen. Päätimme tänä vuonna mennä samalla kaavalla.

Onnistuin hajottamaan oman tietokoneeni viime syksynä ja hommasin uuden vasta viime viikolla. Huomasin unohtaneeni osan MapTo’n ja Basecampin hienouksista. Hetki piti miettiä kun Pekka puhui reitin muotopisteistä ja sanoi laittaneensa myös jäljen samaan gpx-tiedostoon. Pitää muistaa harjoittaa pään sisäisiä lihaksia enemmän.

Kirjoitellaan reissutarinaa syksymmällä, nyt ajetaan ja nautitaan!

Totti

Ajovarusteet viikattu kaappiin. Pyörä pesty, akku irroitettu ja pyörä siirretty talvisäilöön.
Aina näin syksyllä tuntuu että ajokausi loppui lyhyeen. Mutta tänä syksynä kausi tuntui jotenkin erityisen lyhyeltä. Tuntuu ettei ajanut oikeastaan ollenkaan. Kuitenkin pyörän matkamittari näyttää noin kymmentätuhatta ajettua kilometriä.

En oikein osaa sanoa mistä tällainen tuntemus. Kauteen mahtui kuitenkin paljon hienoa ja huonoja teitä, mukavia kohtaamisia erilaisten ihmisten kanssa, pieniä muksahduksia ja nurinmenoja, hienoa yhteisöllisyyttä ja avunantoa, upeita kelejä ja paljon iloista mieltä.

Ainahan sitä voisi piikit hommata talveksi. Ja on minulla ne joskus olleetkin. Mutta olen talvella mielummin joko suksien, lumilaudan tai läskipyörän päällä.

Sellainen asia huomattiin että syksy on matkaenduroille tarkoitettujen ajotapahtumien suhteen hiljaista aikaa vaikka kelit ovat makeimmillaan. Mietittiin jos ensi syksynä järjestäisi jonkinlaiset syysajot….

Totti

Kartanlukutaitoa. Kun ensimmäinen moottoripyörä ja ajovarusteet tyhjensivät kassan eikä rahaa jäänyt navigointilaitteisiin, piti opetella lukemaan paperikarttaa. Kartan kanssa ajaessa ympäristöä tulee seurattua huomattavasti tarkemmin kuin navigaattorin kanssa. Kokeilkaapa joskus. Ostoskeskuksiin eksyn edelleen.

Sähkötöitä. Sähköstä tiedän että se on sinistä ja sattuu. Akun irrottaminen ennen kytkentätöiden aloittamista auttaa. Nuorempana kytkin autoon kaikki lisävalot ja vahvistimet mustalla johdolla. Vanhempana kannattaa käyttää erivärisiä johtoja kun kuitenkin unohdat mistä olet vetänyt minkäkin johdon.

Korjaus- ja remontointitaitoja. Aikaisemmin sain autonrenkaat vaihdettua ja polkupyörän ketjut rasvattua mutta en paljoa muuta. Jopa hieman pelkäsin tehdä remonttia mihinkään rautakankea teknisempään laitteeseen. Moottoripyörän hankittua huomasin kiinnostuvani tekniikasta enemmän. Aloittelin yksinkertaisilla pikkuremonteilla ja joka talvi huomasin tekeväni isompia huoltoja mitä edellisenä. Nyt haaveilen projektipyörästä. Perinteistä kaasutinta tai vaihdelaatikkoa en edelleenkään osaa korjata, mutta ehkä jonain päivänä. Olen huomannut että hyvät työkalut ovat erittäin suureksi avuksi.

Tietotekniikkaa. Ensimmäinen navigaattorini oli Beckerin autonavi, joka ei soveltunut moottoripyöräilyyn ollenkaan. Seuraavaksi ostin kiinalaisen kolmen ja puolen tuuman tablet-laitteen jossa pyörittelin useampaakin eri navigointiohjelmaa. Tällä hetkellä käytän Garminia. Haluan tuntea omistamani laitteeni hyvin, niinpä useampi ilta on istuttu laitteiden omituisuuksia opetellen ja käyttöohjeita lukien. Tiedostojenjako- ja mobiilimaksupalvelut ovat myös tulleet tutuiksi. Toki näihin olisin törmännyt myöhemmin muutenkin.

Ompelua. Muistuu mieleen kun teininä pyysin äitiäni ompelemaan WASPin selkälipun farkkuliiveihini. Vastaus oli että kaapista löytyy neula ja lankaa, opettele. Sama homma on rikkinäisten ajovarusteiden kanssa. Rakas vaimoni ei suostu niitä korjailemaan tai muokkaamaan. Itse on ommeltava. Ompelujälkeni ei edelleenkään ole kehuttavaa mutta ajaa asiansa.

Luopumista. Meitä Kuraukkoja on sen verran monta ja erilaisissa elämäntilanteissa että ajankohtaa, joka sopisi kaikille ei yksinkertaisesti ole. Reissun ajankohdaksi valitaan se mikä sopii useimmille. Joskus porukka lähtee reissuun sinulle sopimattomana ajankohtana. Kaikille reissuille ei yksinkertaisesti vain pääse.

Pakkaamista. Moottoripyörällä reissaava tietää ettei tilaa ole liiaksi. Et voi pakata periaatteella: “Otan tuonkin mukaan, sitä ehkä tarvitaan”. Täytyy miettiä minne on menossa ja minkälainen varustus siellä tarvitaan. Pyykinpesuaine vie vähemmän tilaa kuin kahden viikon alusvaatteet. Laukkujen kaikki kolot pitää täyttää tarkoin, esimerkiksi kenkien sisään mahtuu paljon tavaraa. Minipulloihin shampoo ja pesuaineet. Kaikki retkeily- ja vaellusvarusteet toimivat myös moottoripyöräilijälle. Jokaisella tavaralla on pyörässä oma paikkansa johon se käytön jälkeen aina palaa. Mutta täytyy tunnustaa että kun lähden autolla jonnekin niin tavaraa tulee otettua käsittämättömän paljon.

Ongelmanratkaisukykyä. Porukalla reissaaminen on oma taiteenlajinsa. Varsinkin meidän tapauksessa kun porukassa ei ole kahta samanlaista pyörää eikä kahta samanlaista persoonaa. Suurin ongelma taitaa olla että kukaan ei halua olla millään tavalla hankala tai mitenkään vaivaksi kun reissataan. Kaikkiin kysymyksiin saa aina saman vastauksen: ”Mulle käy kaikki.” Bensan loppumisesta, renkaan puhkeamisesta tai jonkin hajoamisesta saa aina mukavasti ohjelmaa aikaiseksi. On ostettu bensaa maalaistalosta, korjattu pyöriä nippusiteillä ja rautalangalla, joskus jopa hinattukin. 

Sosiaalisuutta. Joskus on reissulla käynyt niin että kartalla näkyvä mukava tie päättyykin maalaistalon tai kesämökin pihapiiriin. Vastaanoton laatua et voi etukäteen tietää. Se voi olla hyväntahtoinen naurahdus ja toteamus että meilläkin oli nuorena Zundapp tai Jawa. Tai sitten tärykalvot rikkovaa järjetöntä huutoa. Tai jotain tältä väliltä. Mutta kaikesta selviää kun on vähän pelisilmää.

Kehonhuoltoa. Keski-ikäisen keho toimii eri tavalla mitä parikymppisen. Tarvitaan jotain liikuntaa että peruskunto pysyy hyvänä. Eikä lihashuollostakaan haittaa ole, uskomatonta mutta totta! Ajaminen on mielekkäämpää kun tunnet oman kehosi ja tiedät missä vaiheessa kannattaa siirtyä polulta pikitielle.

Yhteisöllisyyttä. Vaikka ajotapahtumien makkaratulilla kehutaan omaa pyörämerkkiä ja kivitetään vääräuskoista kaveria en tiedä toista harrastusta jossa olisi näin avuliasta porukkaa. Nettifoorumilla ei ole yhtään ilkeämielistä. Ei vaikka samat kysymykset pyörivät vuodesta toiseen ja samat pyöräfanaatikot niitä kirjoittelevat. Olen saanut apuja moneen eri ongelmaan eivätkä kaikki ole liittyneet moottoripyöräilyyn. Myöskin hyviä ystäviä on vuosien varrella tarttunut mukaan useampia.

Totti

Matkaendurolla ajajissa on niitä, jotka ovat kaatuneet ja niitä, jotka eivät vielä ole kaatuneet. Omalle aikajanalle mahtuu muutamia pyörän kaatoja, eli kuulun ensimmäiseen ryhmään. Yleensä omat kaadot ovat olleet niitä pehmeällä hiekalla, mudassa tai isoissa urissa tapahtuneita, eikä vauhti ole ollut yleensä kovin suuri. Niinpä tähän saakka olen välttynyt pahemmilta loukkaantumisilta, eivätkä pyörätkään ole saaneet isompia osumia.

Tällä kertaa sain pyöräni kaadettua AT-Ralli 2021 -reitillä Hossassa. Siihen saakka ajo kulki mukavasti ja hyvässä rytmissä vähän isompaa ja pienempää soratietä. Vuoden ajotauon jälkeen yleensä ajelen useamman päivän minimoiden riskit ja aika rauhallisesti ajelin tuonakin päivänä. Vasemmalle kääntyvän risteyksen jälkeen tuli ensin pätkä hiekkaa, joka oli edellisen päivän sateen jäljiltä helposti ajettavaa. Muutaman sadan metrin päästä tie muuttui savisemmaksi ja hetken kuluttua yksi ura vei pyörän oikealta vasemmalle ja sen jälkeen uria olikin koko tien leveydeltä, joista eturengas päätti valita yhden ja takarengas toisen. Tästä erimielisyydestä johtuen pyörä lähti kaatumaan oikealle kyljelleen, ja hetken päästä reilu satakiloinen kehoni otti iskun vastaan oikealla olkapäällä liikkeen pysähtyessä tien penkkaan. 

Kuten tapana, kaikki tuntui tapahtuvan kuin hidastetussa filmissä ja kaikenlaista ehti käydä mielessä. Kun osumahetkeen vielä liittyi ikävän kuuloinen rusahdus ja kohtuullisen kova kipu kyljen alueella, mikä salli hengittämisen vain pintakaasulla, niin kävi mielessä, että nytkö se sattui omalle kohdalle.

Hyvin nopeasti oman ryhmän ajokaveri oli jo paikalla kysymässä, miten kävi, ja pitämässä huolen etten turhan kiireesti noussut ylös. Hetken siinä pötköteltyäni tuli myös seuraava ryhmä paikalle ja kiitos siitä, nyt meillä oli paikalla myös lääkäri. Hänen ammattitaidollaan saimme ensimmäisten hetkien aikana selvitettyä, ettei mitään tärkeitä paikkoja ainakaan ole rikki, ajatus kulkee, raajat liikkuu eikä paikalle tarvita lanssia. Diagnoosina mahdollinen kylkiluun murtuma, mutta sen todentamiseen tarvittaisiin kuvat ja odotettavissa olisi päivien tai viikkojen buranakuuri.

Olo tuntui kivusta huolimatta kohtuullisen hyvältä ja tässä vaiheessa tehtiin suunnitelma, että yritetään ajokaverin kanssa saada pyörät ajamalla pois. Käännetään pyörät, palataan isommalle tielle, oikaistaan suoraan Taivalkoskelle ja mietitään siellä mitä sen jälkeen. Siirtymällä saatiin vielä tasattua tiedot oman ajoryhmän kanssa, ja he jatkoivat rallireittiä eteenpäin. Lähin päivystys olisi löytynyt Kuusamosta, mutta se oli väärällä suunnalla kotiin nähden, samoin Hossaan palaaminen ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. Kun Kuraukot lupasi kerätä kamat mökiltä ja toimittaa ne kotiin, niin Ouluun palaaminen alkoi tuntua suunnitelmalta. Kun ajokaveri sanoi vielä lähtevänsä mukaan ajamaan, niin suunta oli selvä, suorinta reittiä Ouluun, jossa olisi mahdollista päästä vielä samalle päivälle kuvattavaksi. Ajo sujui maltillisen kivun kanssa niin hyvin, että ajokaveri pääsi kääntymään takaisin Hossaan jo ennen Pudasjärveä ja itse jatkoin Ouluun päivystykseen. Muutamaan tunnin ja röntgenkuvien oton jälkeen lausunto oli huojentava, lihasrevähdys, ei luunmurtumia tälläkään kerralla.

Kyljen kääntäminen sattuu, hengittäminen sattuu, yskiminen sattuu, nauraminen sattuu, perseenpyyhkiminen sattuu, nostaminen sattuu, onneksi mulla on ”The Other Danish Guy” aluhousut niin oleminen ei satu. Levähdellään muutama päivä ja aletaan miettiä seuraavia reissuja. 

Tässäkin tapauksessa sekä kuski että pyörä saivat vain lieviä vammoja ja pyörän sumuvalon uudelleensuuntausta saa katsoa myöhemmin tokor, Kuraukkojen luottoseppä.

Sanoisin, että jokainen euro joka on laitettu suojapaitaan, polvisuojiin, ajokenkiin, kypärään ja pyörän suojarautoihin, ovat sen arvoisia.

TeemuMoi.

Lähtöhetken odottava tunnelma, kutkuttava tunne vatsanpohjassa kun tiedät että kauan odotettu reissu toteutuu tänään. Muutaman tunnin kuluttua se alkaa. Sääennusteita on seurattu päiväkausia. Sataa, ei sada, sataa, ei sada. Sataa sittenkin. No sitten ajetaan sateessa. Eipähän pölise, sanoo matkaendurokuljettaja.

Jokainen reissuunlähtö on tällä porukalla omanlaisensa tanssi, askeleet ovat aina suurinpiirtein samat.

Tapahtunut tällä viikolla: navigaattorini karttapäivitys on epäonnistunut useamman kerran, ilmoitin tästä muille vastaavan laitteen omistajille että älkää vaan päivittäkö, saadaan edes yksi toimiva laite reissuun.

Jani ei muistanut miten Zumoon sai reitin sisälle, edellisestä käyttökerrasta kun on melkein vuosi. Lopulta reitti on siellä kolmeen kertaan joista yksi suostuu toimimaan vaikka kaikki tiedostot ovat samanlaisia.

TeemuMoi huomaisi kesken öljynvaihdon ettei hänellä ole sopivaa suodatinavainta. Kuraveljiltä sai kuitenkin useamman vinkin miten vanhan suodattimen saa irti ilman virallista avainta.

Pkilpo ja Tokor toimittavat tällä reissulla huoltoauton virkaa. Olemme kuin suomalainen versio Charliesta ja Ewanista. Reissaamme ilman apujoukkoja.

Pkilpo halusi ottaa polkupyörän mukaan, on lauantaille muutakin tekemistä kuin saunanlämmitystä muiden lähtiessä ajolenkille. Tästä alkoi kymmeniä viestejä sisältänyt viestiralli. Mittailtiin autojen kattokaiteiden leveyksiä ja kuvattiin taakkatelineiden kiinnitysjalkoja että saadaan Pkilpon pyörä katolle ja Tokorin pyörä vetokoukkutelineeseen. Kahden tunnin viestittelyn jälkeen selvisi ettei Tokorilla ollut aikomustakaan ottaa omaa polkupyöräänsä mukaan ja häneltä löytyisi kotoa vetokoukkuteline johon Pkilpon pyörä saadaan varsin hyvin.

Tepin Hondassa ei ole taaskaan mitään vikaa.

Ja Hectoe ajaa taas kerran heittämällä puolen Suomen läpi, eikä tunnu missään.

On tää vaan mukava porukka, vaikka joskus me ollaan vähän pöljiä.

Totti.